Vuoden 2013 viimeiset hankinnat

Tämän vuoden viimeiset kukkahankinnat ovat yllättäen Saintpaulioita! Uusi kasvilamppukin on jo ilmeisesti matkalla. Se tuleepi hieman kauempaa, kuin naapurimarketista...mutta tarvetta sille on ja kovasti, sillä kaikki santtuni eivät enää mahdu lampun alle ja yksi vielä vähän aika sitten kukkinut on lopettanut jo kukinnan liian vähäisen valon takia.

Eilen illalla ennen kuin ehdin mennä nukkumaan löysin epäonnekseni lehtikirvoja yhdestä santustani, joka on juuri avaamassa uusia nuppujaan. Niitä sitten jonkin puolisen tunnin ajan nypin sieltä puoliauenneista nupuista pois ja liiskasin ihan surutta. En kaipaa kukkiini mitää ylimääräistä! Kyseinen santtu ei ole vielä aukaissut kaikkia uusia nuppujaan ja siirsin sen erilleen muista, vaikka yhdessä toisessakin santussa oli ainakin yksi lehtikirva uudessa nupussa. Kävin ostamassa Provadoa varoiksi, vaikka en ainakaan heti ole sitä käyttämässä. Kyseinen tuote poistuu markkinoilta nyt kokonaan ainakin joksikin aikaa, niin oli pakko käydä muutamat puikot hakemassa jemmaan. Sitten kun jotakin tarvitsee, niin yleensä sitä ei sitten ainakaan saa mistään...

Näin päivä pari ennen vuoden vaihtumista on ihan mukava tehdä vielä vuoden viimeiset kukkahankinnat. Löysin kokoelmaani kaksi uutta santtua, jotka ovat molemmat nyt karanteenissa ainakin jonkin aikaa. Tässä kuvaa niistä:

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!

Vuoden 2013 yhteenveto kimpuista

Tähän postaukseen listaan kuvat kimpuista ja asetelmista jotka olen tehnyt koulussa tämän vuoden syksyn aikana. Ne ovatkin tuottaneet tekovaiheessaan melkoista päänvaivaa, enkä yhä edelleenkään tiedä onko minusta askartelemaan tällaisia ihan joka päivä. Kuvat ovat suunnilleen siinä järjestyksessä, kun olen kimput tehnyt. Viimeisenä yksi ja ainoa märkäsieneen tehty asetelma.

Ensimmäinen kimppuni.

Tämä on ehkä epäonnistunein kimppuni.

Kimppukokeen kimppu.

Märkäsieneen tehty kukka-asetelma.

Joulu 2013

Tähän postaukseen listaan kuvat siitä mitä koulussa ollaan askarreltu joulua varten. Joidenkin kohdalla harmittaa, ettei aikaa ollut koulussa tarpeeksi viimeistelyyn, joten hoidin viimeistelyn sitten kotona. Harmittaa myös, ettei ollut mahdollista tehdä toista, kun tuntui aina, että se ensimmäinen ei onnistunut toivomalla tavalla. Nämä ovat kaikki ensimmäisiä tällaisia tekeleitäni, joten yksikään niistä ei ole perfecto.

Jouluasetelma

Tässä työssä pilkkulehti oli etusijalla, koska aikomuksenani on siirtää se omaan ruukkuunsa joulun jälkeen. Hyasintin ja tulilatvan valitsin sitten sen mukaan + rusetin.

Kranssi

Vähemmän on kuulemma enemmän, mutta "asiakkaan" toivomuksena oli omenainen kranssi ja muut koristeet on valikoitu myös toiveiden mukaan.

Koristekuusi

Vaihtoehtona tämän tekoon oli myös havut, mutta halusin kokeilla jotakin erilaista. Koristeet on lisätty kotona toisen henkilön toiveiden mukaisesti.

Kukka, 5. viikko

Niin pyörähti käyntiin kukka-puolen ja samalla tämän vuoden viimeinen kouluviikko! Biologia on nyt takana päin tältä erää ja suureksi yllätykseksi sain toisesta biologian kokeesta melkein täydet pisteet, joten ei harmita enää se ensimmäinen, jota edellisessä postauksessa kovasti harmittelin. Tällä viikolla käsiteltiin asiakaspalvelua ja stressin sietoa. Tuntuu kyllä vähän siltä, että nykypäivänä on mahdoton välttyä stressiltä, mutta ehkä sitä sitten oppii jotenkin paremmin kestämään.... Tämän viikon ohjelmaan kuului myös jouluistutuksen teko ja se onnistui jotenkuten, mutta sen paketointi ei niinkään kehuttavasti. Pitänee ottaa tämä paketoinnin harjoittelu rutiiniksi pian ja tosissaan harjoitella sitä, muuten ei hyvältä näytä! Kyllähän kaiken saa jotenkin paketoitua, mutta mikäli sen aikoo tehdä oikeaoppisesti, niin siinä ei edes Plantagenin kuvalliset ohjeistukset paljoa auta.

Torstaina (12.12.) käytiin jälleen koulun toimesta Ruissalon kasvititeellisessä puutarhassa ja minun mukaani sieltä tarttui pieni Crassula ja (yllätys!) Saintpaulia, jonka kukista pitäisi tulla vaaleansinisiä. Ne ovat nyt kumpikin karanteenissa erossa muista santuistani, kun en niihin mielelläni halua minkään sortin öttiäisiä. Niissä kyllä jo saattaa jotakin olla ennestään...

Vaihdoin miniorkidealleni orkideamultaa sen sammaleen tilalle, koska se sammal oli kuin sieni, eikä vesi haihtunut siitä mihinkään, mutta ei se reppana tykkää vieläkään olostaan. En ole koskaan saanut yhtään orkideaa viihtymään, mutta vanha kannukasvini on jo 6-vuotias! Kaikki kasvit ei todellakaan sovi kaikille... Heti, kun kannan jonkun orkidean kotiin, niin alkaa se kukkien pudottaminen ja lehtien kuolettaminen. Sitkeästi yhä yritän ratkaista tätä orkidean hoitoarvoitusta! Ehkä joskus vielä keksin mikä se niksi on.... Villakirvat kuulemma pitävät paljon näistä orkideoista ja niitä saattaa tulla kylkiäisinä puutarhakaupoista, joten en lajittele tätä kukkaa lempikukkieni joukkoon, vaikka kaunis se onkin. Sen hoito on osoittautunut minulle erityisen haasteelliseksi, vaikka opettaja koulussa kertookin kuinka helppoa se on.

En ole ollut myöskään erityisen hyvä mehikasvien kanssa, mutta ostin siitä huolimatta pienen Crassulan alun ja katson taas miten saan sen pidettyä elossa (tai tapettua nopeasti.) Niiden kohtaloksi on aina koitunut liikakastelu jopa siinä määrin, että yksikin pudotti kaikki lehtensä, kun ne täyttyivät niin paljon vedellä, ettei kyennyt niitä enää kannattelemaan. Maltti on valttia, mutta minä en ainakaan (vielä) tiedä milloin nämä pullukkalehdet sitä vettä tarvitsevat ja haluavat. Minulla on kyllä ollut jo jonkin aikaa yksi Haworthia fasciata, joka on pysynyt hyvin elossa, ainakin toistaiseksi. Mikäli oikein muistan, niin sekin pudotteli joitakin lehtiään alkuvaiheessa, mutta nykyään olen antanut sille tipan vettä silloin tällöin.

Santtuperheeni sai siis jälleen täydennystä, kun ostin pienen santun alun. Kuulemma sen kukat tulevat olemaan vaaleansinisiä, mutta se jää nähtäväksi. Jännää kyllä nähdä minkä väriset sieltä putkahtaa, kun sen aika tulee! Alkaa kyllä tuo tila harmittavasti loppua tuolta hyllyltä ja suunnitelmissa onkin ehkä ostaa toinen lamppu ja tilankäyttöä hieman parannella.

Viimeinen päivä ennen lomaa eli perjantaina (13.12.) tehtiin koulussa vielä viimeinen askartelu ennen lomalle lähtöä; koristekuusi. Halusin taas olla erilainen ja kokeilla jotakin uutta, mutta en tiedä oliko se ihan fiksu veto ja viimeistelylle ei taaskaan jäänyt aikaa, joten tein sen loppuun kotona. Muut tekivät kuusensa havuista ja minä tein tällaisen harmaan käkkyrän:

Lisää santtuja!

Tänään tuli taloon viimeisin ostos, kun sinivalkoinen santtu tarttui mukaan läheisestä kukkakaupasta itsenäisyyspäivän jälkeiseen ale-hintaan. Edellispäivän hankintoihin puolestaan lukeutuu valkoreunainen pinkki ja valkovioletti santtu. Tähän vuoden aikaan ei oikein tahdo enää löytää mistään kukkivia, eikä myöskään ei-kukkivia santtuja, mutta onneksi täältä päin löytyy ainakin yksi missä niitä yhä on myynnissä kukkivina. :) Alkaa vain loppua tila pian täällä kotona.... 

Nyt sain aikaiseksi jopa kuvata näitä karvalehtiä, joten laitanpa niitä kuvia nyt tänne:

Tässä yhteiskuvaa santuista + yhdestä miniorkideasta ja kahdesta kannukasvista, jotka asustavat omassa kopperossaan tuolla alahyllyllä.

Tässä tämän päivän hankinta, jota myytiin itsenäisyyspäivän mukaisin värein. (Näyttää kyllä melko violetilta jotkut kukista, vaikka Suomen värejä tämän santun on tarkoitus esittää. Kaunis hän on silti!)

Ylähyllyn santut. Oikealla keskellä edellispäivän hankinnoista toinen ja sen vieressä oleva pinkki (joka on yhden kukistaan saanut askarreltua täysin väärään paikkaan!) on peräisin Huiskulan tukusta.

Vasemmalla äidin vanhempi santtu, joka ehti lopettaa kukkimisen ennen kasvilampun hankintaa. Oikealla toinen niistä edellispäivän hankinnoista ja sen vieressä miniorkidea, joka ei jostakin syystä tunnu pitävän oikein olostaan. Syynä lienee ehkäpä sammaleeseen tapahtunut istutus. Takana alahyllyllä kannukasvien pieni "kasvihuone".

Ensimmäinen santtu-pistokas laitettu juurtumaan! :) Nyt innolla odotetaan juurtumista, jotta tämä pikkuinen pääsee multaan kasvamaan.

Kukka, viikot 3. ja 4.

Niinpä niin, taas on 2 viikkoa hurahtanut koulussa ja kaikenlaista tapahtunut. Kaikkea en taaskaan muista tähän kirjoittaa, eikä aikaisemmin ole ollut voimavaroja/aikaa moiseen.

Nämä 2 viikkoa ovat jälleen kuluneet biologian ihmeellisen maailman parissa, kimppuja sitoessa ja kransseja tehdessä. Ensimmäiseen todelliseen haasteeseen tämän koulussa vietetyn ajan aikana törmäsin biologian saralla, kun se osoittautui luultua vaikeammaksi oppiaineeksi. En ymmärrä miten minulla oli biologia lukiossa 10 ja miten kummassa sain siellä soluopista kympin ja kaiken lisäksi se oli joskus tavoitteeni kirjoittaa reaalina, mikä ei kyllä kuitenkaan milloinkaan toteutunut. Kirjoitin lopulta maantiedon. Mutta asiasta kolmanteen... Jo ennen koulun alkua haaveilin kimppujen sitomisesta ja kaikenlaisesta näpertämisestä kukkien kanssa. Kimppusidontakokeessa koin kuitenkin pettymyksen, joka kirveltää vieläkin mielessä, ja se sai minut miettimään suuntautumistani uudestaan. 

Olen kyllä päättänyt suuntautua kukkapuolelle, mutta sen sisällä tapahtuu ensi vuoden syksynä vielä toinen suuntautuminen joko kukkakaupan tai puutarhakaupan puolelle. Olen näiden kimppujen sitomisen jälkeen harmitellut monenlaisia asioita, kuten sitä, etten pääse irtaantumaan niistä omista vahvoista raameistani ja näkemyksistäni. Olen luonteeltani aika vahva persoona. Muodostan aika nopeasti omat vahvat mielipiteeni ihmisistä ja asioista, ja kerran päätöksen tehtyäni mieltäni en kovin helposti muuta, tai myönnä tekemiäni virheitä. Lannistun myös helposti, kun epäonnistun tai saan kritiikkiä jostakin, mutta kaikesta huolimatta olen todella sisukas ja yritän parhaani aina loppuun asti. Tässä ensimmäisessä kimppukokeessani koin melkein paniikinomaisia tuntemuksia, kun aikaraja iski vastaan ja tuntui, etten saisi kimpustani koskaan millään tavalla edustuskelpoista, jotta sen olisi voinut opettajalle näyttää. Sain sen kuitenkin valmiiksi ja arvosanaksi siitä sain ihan hyvän, vaikka tavoitteeni oli parempi. Tiedän, ettei kukaan ole seppä syntyessään, mutta joskus kyllä tuntuu siltä, että toiset sitä ovat...

Tällä kuluvalla viikolla tein koulussa ensimmäisen kranssini havuista. Sen teko sujui ihan hyvin, jopa yli odotusteni, mutta kun pääsin koristeluvaiheeseen, niin johan karkasi jälleen homma hallusta. Luonteenpiirteisiini voi lisätä vielä rönsyilevyyden ja värikkyyden, koska niitä minä olen. Vaikka opettaja kovasti sanoi, että vähempi on enempi, niin minun on ainakin todella hankalaa jättää askarteluani vain pariin pieneen yksityiskohtaan. Niitä kun täytyy olla paljon! Pyrin aina olemaan massasta erottuva ja rajojen rikkominen on minulle melkein henkireikä. Kontrastivärit ja vastavärit vetävät minua puoleensa, mutta pastellienkin käyttö sujuu ongelmitta. Se riippuu hieman aina päivästä ja mielialasta milloin haluan käyttää voimakkaita värejä ja pastelleja, mutta koskaan en erehdy niitä kuitenkaan sekoittamaan keskenään. Tietyt rajat pitää kuitenkin osata jättää rauhaan...

Näihin kahteen viikkoon mahtui myös ensimmäinen märkäsieneen tehty kukka-asetelma, joka noudatteli melko paljon samoja raameja kimppusidontakokeessa tekemäni kimpun värien ja kukkien kanssa. Pahoittelen, ettei ole nyt kuvia näyttää, koska en ole jaksanut niitä muokata. Olen kyllä pyrkinyt näistä askarteluistani kuvia ottamaan ja lisäilen niitä luultavasti myöhemmin paremmalla ajalla tänne.

Pari sanasta vapaa-ajan harrastuksestani kasvien parissa:

En ole vielä kertaakaan tänne blogiini hehkuttanut sitä uutta rakkautta, jonka löysin tästä kasvien ihmeellisesti maailmasta. Olen aina ollut sitä mieltä, että nämä paavalinkukat (santut!) ovat rumia kukkia, koska olen niitä täällä kotona äidin toimesta nähnyt niin paljon ja usein. Viime postauksessa kerroin, että pääsimme koulussa tutustumaan Huiskulan kukkatukkuun ja sieltä mukaani tarttui pinkki santtu, johon lopulta rakastuin niin, etten raaskinutkaan sitä äidille antaa, vaikka se oli tarkoitus. Se johti sitten siihen, että suunnistin kukkakauppaan ja sieltä mukaani tarttui yllättäen kolme muuta santtua. En pidä niistä tavallisen värisistä yksinkertaisen näköisistä paavalinkukista, vaan nämä kerrotut versiot ja moniväriset ovat niitä, jotka minua viehättävät ja olenkin ottanut tavoitteekseni metsästää harvinaisempia santtuja. Rakkaus näitä kukkia kohtaan paisui sellaisiin mittoihin, että päädyin ostamaan näille kullanmuruille oman kasvilampun ja 2-kerroksisen hyllynkin ja kiikarissa on pistokkaiden ottaminen ja niiden kasvattaminen. Olen alkanut kiikaroida myös muita eksoottisemman näköisiä kasveja, kuten pitsilehteä ja pilkkulehteä. Minulla on myös jo 6-vuotias Nepenthes alata ja vähän aika sitten ostin sille kaveriksi toisenlaisen Nepentheksen. Tähän väliin täytyy sanoa, että tieto lisää tuskaa, nimittäin olen alkanut suurennuslasilla tiirailla näitä rehujani kaikenmaailman öittäisten varalta, kun äidin kanssa jo hänen kasveistaan hoitelimme harsosääski-invaasion ulos pakkaseen mullanvaihdon yhteydessä. Niille täysikasvuisille lentäville ärsykkeille järjestin oman mehubaarin, johon ne eivät kuitenkaan ole kertaakaan älynneet pörrätä ja jos ovat, niin eivät ainakaan ole ansaan jääneet. Ne ovat kyllä paljon vähentyneet sen jälkeen, kun niiden penikat heitettiin ulos ovesta.

Onneksi tästä mörskästä löytyi kasveilleni hyvä "talvehtemispaikka" ja lampun virittelykin onnistui ongelmitta. Siellä ne nyt kylpevät omassa solariumin tarjoamassa valokylvyssään ja askartelevat kovasti uusia kukkanuppuja ja kannuja! Sain hoitooni myös äidin parin vuoden vanhan santun, joka on jo jokin aika sitten lopettanut kukkimisen valon puutteen takia. Joskohan saisin sen nyt kukkimaan uudestaan. :)

Kukka, viikot 1. ja 2.

Näiden kahden edellisen viikon aikana on tapahtunut aika lailla ja osaa en edes muista enää tätä kirjoittaessa...

Koulussa alkoi siis tämä iki-ihana kukka-puoli 2 viikkoa sitten ja tähän mennessä ollaan opiskeltu biologiaa suurella annoksella, vaihdettu kohtuullisen kokoinen limoviikuna suurempaan ruukkuun ja käyty tutustumassa kukkatukkuun ja kukkakauppoihin. Kimppujakin ollaan sidottu jälleen muutamia ja niiden kanssa iski pieni paniikki, kun ne eivät meinanneet onnistua siten, kuin olisin halunnut, mutta ehkä harjoitus tekee mestarin... Pääsimme myös harjoittelemaan kukkapakettien sitomista, eikä se ollutkaan niin helppoa, kuin miltä näytti, mutta onnistui sekin lopulta.

Limoviikunan ruukun vaihdosta:

Tämä koulusta löytyvä kohtuullisen kokoinen limoviikuna oli kuulemma jo ainakin lähes toistakymmentä vuotta(?) istunut ahtaaksi käynneessä altakasteluruukussa. Meitä oli kuusi kaveria kiskomassa sitä ulos ruukustaan, mutta eihän se minnekään sieltä lähtenyt. Opettajan epäilykset kävivät toteen, kun vihdoin saimme sen ulos sieltä: limoviikuna-parka oli tunkenut juurensa ruukun vesitilaan, joten jouduimme särkemään ko. välipohjan saadaksemme sen vaihdettua uuteen ruukkuun. Nyt sillä on jälleen tilaa kasvaa uudessa ruukussaan luultavasti seuraavat parikymmentä vuotta. :)

Kimppujen sitomisesta:

Itse tykkään hirveästi näpertää ja askarrella kaikenlaista, sekä leikkiä värien kanssa. Olen odottanut innolla tätä kukka-puolta, jotta pääsisin juuri sitomaan kimppuja. Korvieni välissä syntyy heti ideoita, kun vain näen eri kukkia vierekkäin. Silloin alkaa olla kiire päästä sitomaan. :P Vaikka olin niin innoissani näistä kimppujen sitomisesta, niin pakko myöntää, että innostus laski hieman, kun en saanut tehtyä niistä aivan sellaisia, kuin olisin halunnut (lue: täydellisiä). Opettaja kovasti yrittää antaa kaikenlaisia neuvoja, mutta systemaattisena ihmisenä minun on hieman vaikea päästä eroon kangistuneista kaavoistani. Tässäkin lajissa harjoitus tekee kai mestarin...

Kukkatukussa käynnistä:

Pääsimme vierailulle Huiskulan-kukkatukkuun ja samassa yhteydessä olevaan SHT-tukkuun ja saimme molemmissa suorittaa ostoksien tekoa. Huiskulan tukusta minun mukaani tarttui pieni pinkki kerrottu saintpaulia ja SHT:sta pari klassista aikakautta noudattavaa jalallista harmaan/vaalean liilan väristä pikkuruukkua. Kaikki klassiset muodot ruukuissa miellyttää kovasti minun silmääni. :)

Kokeitakin on tullut suoritettua taas ja seuraaviin on jälleen aika lukea. Tämä koetahti syö reilusti aikaa vapaa-ajan puolelta, mutta yritän silti löytää aikaa tähän kasvien harrastamiseen myös vapaa-ajalla. Enää muutama viikko koulua ja sitten alkaa joululoma!

Tuotanto 2. ja 3. viikko

Jää tämä päivittäminen pakostakin hieman vähemmälle, kun kokeita ja muita kiireitä pukkaa jatkuvasti... Mutta nyt on saatu tuotannon toinen ja kolmaskin viikko päätökseensä. Omenoita on tullut jälleen lajiteltua, luumupuita ja pensasmustikoita leikattua, pari koetta suoritettua hyväksytysti ja joulutähtiä on järjestelty ja aseteltu. Lisäksi kävimme opintoretkellä muutamalla puutarhalla katselemassa. Tuli tutustuttua salaatin ja leikkokukkien tuotantoon, sekä melko isohkoon avomaan viljelyyn, johon kuului mm. mansikoita, vadelmia, tyrniä ja luumuja.

Jos ihan rehellinen saa olla, niin ei tuntunut tämä tuotantokaan ihan oikealta paikalta minulle, vaikka tykkään kyllä seurata kasvien kasvua ym. Tämä tuotanto puoli yllätti minut siinä, että se on aika raskasta puuhaa. Ei se puiden ja pensaiden leikkuu ihan siitä vain sujunut, vaan sain näiden kolmen viikon aikana seurakseni vihlovat lonkkakivut molempiin lonkkiin ja selkääkin alkoi hieman kolottaa.... voi olla tosin vain harjoituksen puutettakin. ;) Myös rikkaruohojen kitkeminen osoittautui melko hikiseksi puuhaksi, kun niitä täytyi ronkkia pois sellaisista väleistä ja raoista, joihin ei meinannut millään mahtua. Kasvihuoneissa kun sattuu kasvamaan muutakin, kuin vain niitä toivottuja rehuja...

Täytyy harkita, jos valinnaisista kursseista ottaisi jotakin tuotannon puolelta, mutta yhä näillä näkymin olen kuitenkin suuntautumassa kukkapuolelle, joka alkaa tänään! :)

Tuotanto 1. viikko

Viikko sitten aloitettiin koulussa tuotannon ensimmäinen viikko ja tähän asti se on ollut melko teoriavoittoista. Myös käytännön pariin ollaan päästy ja sen tiimoilta on tutuksi tulleet kukkasipulien ruukuttaminen ja omenien lajittelu. Tuli opittua kuinka kukkasipulit saa pysymään ruukussa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin ja taisin muistaakseni onnistua joka kerta! ;) Taisin jopa tiivistää niitä sinne mullan sekaan hieman liian kovakouraisesti itseäni ajatellen, kun seuraavana päivänä oli niskat hieman jumissa... Mutta omenien lajittelu oli kyllä mukavaa! Siitä tykkäsin paljon. :) Iski jopa pienoinen haaveilu omasta omenapuutarhasta, mutta se taitaa kuitenkin jäädä vain pelkäksi haaveeksi.... Omalla pihalla seisoo kyllä muutama omenapuu, mutta ei niillä isoiksi rahoiksi vielä lyödä sentään. Tänä vuonna ne kyllä antoivat ennätyksellisen hyvän sadon tähän mennessä, vaikka olemme tässä pienessä torpassamme asuneet kuitenkin jo jokusen vuoden.

En kuitenkaan osannut edes aavistella, kuinka tarkkaa omenien lajittelu oikeasti on. Saimme sellaiset puiset mitat eteemme ja niiden kanssa piti mittailla minkä kokoisesta reiästä kukin omena menee läpi. Ne lajiteltiin siis koon mukaan ja tietenkin ensiksi piti tarkistaa onko kuori ehjä ja löytyykö omenan pinnasta muita vaurioita. Kaikkien näiden kriteerien puitteissa omenat lajiteltiin neljään eri laatikkoon koon ja laadun mukaan. Olisin voinut tehdä tätä lajittelua koko kahdeksan tuntia, mutta jouduin tyytymään ainoastaan neljään tai taisiko se peräti olla vain 3,5 tuntia. :(

Ensimmäisellä tuotannon viikolla käytiin myös siivoamassa tommaattipuskia ylimääräisistä lehdistä ja pistokkaita ottamassa ja istuttamassa. Myös vihanneksia opeteltiin tunnistamaan tieteellisten nimiensä kera ja niistäkin oli koe jo perjantaina. Sitä ei ole vielä palautettu, mutta aavistelujen perusteella se taisi mennä ihan OK. Nyt on katse kohti tuotannon toista viikkoa ja uusia kokeita. :)

Jälleen 2 viikkoa koulua takana

Syysloma alkoi ja jälleen kaksi viikkoa koulua takana päin. Kaikenlaista on ehtinyt taas tapahtua näiden parin viikon aikana. Viime postauksessa kerroin, etten uskalla edes ajatella joutuvani ajamaan traktoria, mutta viime viikolla se pelko kuitenkin toteutui. Minähän kun olen luonteeltani periksi antamaton, niin valtavasta pelosta huolimatta uskaltauduin huristelemaan näillä isoilla pelottavilla koneilla, vaikka ajokorttia en omista, enkä ole koskaan aiemmin uskaltanut ajaa muulla, kuin hevosella. Enkä kyllä varmaan uskalla jatkossakaan muuta, kuin pakolliset kuviot näytössä tai muussa.

Parit kokeet tuli myös suoritettua hyväksytysti jälleen. Yksi koe on vielä saamatta ja hieman jännittää tuliko se läpäistyä vai ei, mutta moisella pohdiskelulla ei kannata ihanaa (sateista) syyslomaa mennä pilaamaan. Myös perennapenkkiä tuli laitettua talvikuntoon ja nurmikkoa, sekä yksi puu istutettua. Lisäksi tuli istutettua ainakin sata kukkasipulia ympäri koulualuetta. Saas nähdä miltä näyttävät ne meidän ryhmän istuttamat sipuleista muodostetut kuviot, joiden olisi tarkoitus keväällä nostaa päätään kukkapenkin mullan seasta. Tulipa yhtenä päivänä rakennettua myös hieman jonkinsortin muuria ja pihalaatoitustakin ja ihmetys oli seuraavana päivänä melkoinen, kun selässä piileskevä välilevyntyrä ei ollut ottanut nokkiinsa moisesta miljoonan kilon tiilien nostelusta. Ensiapukurssikin tuli suoritettua loppuun, joten nyt ei tarvitse ainakaan hetkeen mennä pumppailemaan niitä nukkeja minnekään ja toivon mukaan ei ketään elävääkään ihmistä.... Kaiken kaikkiaan saimme siis koko viher-puolen päätökseensä ja seuraavaksi suuntaamme tuotanto-puolelle askartelemaan kasvihuoneiden syövereihin. Odotan innolla sitä sademetsäistä tunnelmaa, joka niissä on. Se on yksi syy miksi minua kiehtoo tämä ala niin kovasti. Jollei ole varaa/aikaa/innostusta matkata maailmalla, niin aina voi hakea töihin kasvihuoneelle ja kuvitella olevansa oikeassa sademetsässä! ;)

Kotipuutarhan puolella tuli leikattua kukkapenkistä auringonkukat ja nostettua verenpisara talvehtimaan kellarin portaille. Se näyttää vaan niin raukalta, ettei tiedä onko se elossa enää vai ei ja mahtaako se elpyä enää ensi keväänä, mutta sen näkee sitten. Sempervivum tecturumit (mehitähdet) pitäisi kai myös vielä leikata ennen lumen tuloa. Ne kukinnot siis, ne kun ovat aivan pystyynkuolleita. Kunpa vaan jaksaisi... vaarallista aikaa tämä lomailu, kun heittää aivan laiskaksi. ;) Olen saanut sentään askarreltua jo muistilistat seuraavan viikon koetta varten, mutta en tulostettua... ehkä otan pian itseäni niskasta kiinni, muuten on taas pian vaikeaa päästä koulupäivien rytmiin kiinni. :)

To be continued...

Koulun alku

Koulua on takana jo peräti kaksi viikkoa, vaikka tuntuu siltä, kuin se olisi alkanut vasta eilen. Aloitin siis puutarhurin opinnot Liviassa, Tuorlan yksikössä yo-pohjaisella linjalla. Koulu kestää noin 2,5 vuotta ja erikoistuminen tapahtuu jo ilmeisesti ensi tammikuussa! Valittavana on kolme vaihtoehtoa; viherpuoli, tuotanto tai kukkapuoli. Itse olen luultavasti suuntautumassa tuonne kukkapuolelle, koska haluan pystyä käyttämään työssäni taiteellisia kykyjäni. Se lieneekin suurin syy siihen miksi hakeuduin tähän kouluun. Haluan siis saada sellaisen ammatin, jossa hyödyntää tätä taiteellista puoltani ja tietysti myös työllistyä.

Mistä sain tietää tästä koulusta ja miten osasin hakea juuri tänne? Aiempi koulutukseni on painotuotannon assistentti ja sillä nimikkeellä en saanut edes ilmaista harjoittelupaikkaa. Tämän johdosta siis jäin suoraan työttömäksi valmistuttuani. Sen jälkeen hakeuduin työkkäriin keskustelemaan ammatinvalintapsykologin kanssa erilaisista mahdollisista ammateista, joissa hyödyntää taiteellisuutta, mutta jotka olisivat kuitenkin sen verran kevyitä, ettei välylevytyräinen selkäni rasittuisi liikaa. Tämä ammatinvalintapsykologi kovasti kauppasi minulle kaikenmaailman toimistotöitä, mutta enhän minä voi kuvitella kykkiväni missään toimistossa aamusta iltaan istumassa näyttöpäätteen ääressä selkä vääränä. Todellisuudessa en tiedä mistä sain idean hakea tähän puutarhurikoulutukseen, mutta ainakin TET-viikoilla yläasteella olin kahdessa eri kukkakaupassa ja toisessa tykkäsin olla todella paljon. Ehkä ajatus lähti sitten siitä. Onhan meillä kyllä puutarhaa kotona ja sitä tullut hieman laitettua, mutta Livia löytyi ammatinvalintapsykologin opastuksella, joten lienee kai paikallaan sanoa, että oli niistäkin jutustelukerroista ehkä jotakin hyötyä.

Uuden koulun aloittaminen on aina jännää. Ainakin minun kohdallani. Ensimmäinen viikko meni lähinnä teorian parissa (tuli kyllä kukkakimppujakin sidottua ja kotiinkin asti vietyä!) ja ensimmäinen koekin oli jo samalla viikolla. Siitä pääsin jopa läpikin. Toinen koe on ensi viikolla ja nyt tuntuu siltä, että näitä tieteellisiä nimiä ja kaikenmaailman kukantupsuja pursuaa jo korvistakin. Mutta ei se mitään, lisää on luvassa! Tällä toisella viikolla päästiin enemmän käytännön pariin, kun kävimme näytemaalla tutkailemassa perennoja sun muita ja ajelimme ruohonleikkureilla pitkin niittyjä ja tutkailtiin siimaleikkureiden siimoja. Ja niin, en ole ikinä ajannut muita kuin hevosta, pyörää ja veljen skootteria ja sitäkin ilman korttia. Voitte siis olla varmoja, etten seuraavana päivänä suostunut ajamaan traktoria syystä tai toisesta. Peräkärryn kyytiin kyllä uskaltauduin ja se meno oli verrattavissa melkeinpä Särkänniemeen. Kivaa siis. Traktorin peräkärryn kyydissä suoritetun kiertoajelun jälkeen suunnistimme oman kahtia jaetun pienen ryhmämme kanssa kukkapenkkiä tonkimaan. Kaivoimme sen siis ylös, kirjaimellisesti. Ja vielä päivän päätteeksi kävimme tonkimassa kompostia, kun saimme hakea sieltä koristekurpitsoja mukaan kotiin. Tulihan tällä viikolla otettua osaa myös ensiapukoulutukseenkin (eivät ne nuket henkiin heränneet, vaikka niitä kävi elvyttelemässä 15 ihmistä!). Näihin kokemuksiin päättyi tämä toinen viikko. Mitähän ensi viikolla?