Syysloma alkoi ja jälleen kaksi viikkoa koulua takana päin. Kaikenlaista on ehtinyt taas tapahtua näiden parin viikon aikana. Viime postauksessa kerroin, etten uskalla edes ajatella joutuvani ajamaan traktoria, mutta viime viikolla se pelko kuitenkin toteutui. Minähän kun olen luonteeltani periksi antamaton, niin valtavasta pelosta huolimatta uskaltauduin huristelemaan näillä isoilla pelottavilla koneilla, vaikka ajokorttia en omista, enkä ole koskaan aiemmin uskaltanut ajaa muulla, kuin hevosella. Enkä kyllä varmaan uskalla jatkossakaan muuta, kuin pakolliset kuviot näytössä tai muussa.
Parit kokeet tuli myös suoritettua hyväksytysti jälleen. Yksi koe on vielä saamatta ja hieman jännittää tuliko se läpäistyä vai ei, mutta moisella pohdiskelulla ei kannata ihanaa (sateista) syyslomaa mennä pilaamaan. Myös perennapenkkiä tuli laitettua talvikuntoon ja nurmikkoa, sekä yksi puu istutettua. Lisäksi tuli istutettua ainakin sata kukkasipulia ympäri koulualuetta. Saas nähdä miltä näyttävät ne meidän ryhmän istuttamat sipuleista muodostetut kuviot, joiden olisi tarkoitus keväällä nostaa päätään kukkapenkin mullan seasta. Tulipa yhtenä päivänä rakennettua myös hieman jonkinsortin muuria ja pihalaatoitustakin ja ihmetys oli seuraavana päivänä melkoinen, kun selässä piileskevä välilevyntyrä ei ollut ottanut nokkiinsa moisesta miljoonan kilon tiilien nostelusta. Ensiapukurssikin tuli suoritettua loppuun, joten nyt ei tarvitse ainakaan hetkeen mennä pumppailemaan niitä nukkeja minnekään ja toivon mukaan ei ketään elävääkään ihmistä.... Kaiken kaikkiaan saimme siis koko viher-puolen päätökseensä ja seuraavaksi suuntaamme tuotanto-puolelle askartelemaan kasvihuoneiden syövereihin. Odotan innolla sitä sademetsäistä tunnelmaa, joka niissä on. Se on yksi syy miksi minua kiehtoo tämä ala niin kovasti. Jollei ole varaa/aikaa/innostusta matkata maailmalla, niin aina voi hakea töihin kasvihuoneelle ja kuvitella olevansa oikeassa sademetsässä! ;)
Kotipuutarhan puolella tuli leikattua kukkapenkistä auringonkukat ja nostettua verenpisara talvehtimaan kellarin portaille. Se näyttää vaan niin raukalta, ettei tiedä onko se elossa enää vai ei ja mahtaako se elpyä enää ensi keväänä, mutta sen näkee sitten. Sempervivum tecturumit (mehitähdet) pitäisi kai myös vielä leikata ennen lumen tuloa. Ne kukinnot siis, ne kun ovat aivan pystyynkuolleita. Kunpa vaan jaksaisi... vaarallista aikaa tämä lomailu, kun heittää aivan laiskaksi. ;) Olen saanut sentään askarreltua jo muistilistat seuraavan viikon koetta varten, mutta en tulostettua... ehkä otan pian itseäni niskasta kiinni, muuten on taas pian vaikeaa päästä koulupäivien rytmiin kiinni. :)
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti