Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. lokakuuta 2015

Lopputyön tekoa osa 2

Lopputyöhöni sisältyy aikaisemmissa postauksissa esiteltyjen uusien perennapenkkien, kivikkopenkin, pionipenkin ja ns. "rodonurkan" lisäksi myös uuden, hillittykasvuisen omenapuun istutus. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse istutin taimistolta ostetun puun taimen. Puut tulee istuttaa mielellään keväällä tai kesällä ennen syksyä. Tämän omenapuun istutin jo loppukeväästä, mutta laitan siitä nyt lyhyehkön istutusohjeen silti tähän postaukseen.


OMENAPUUN ISTUTUSOHJE:

Omenapuut tarvitsevat lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan. Maan tulee olla hyvin vettä läpäisevää. Kasvualustaksi käy multava maa, mutta myös hieman savinenkin, johon on sekoitettu hiekkaa salaojitukseksi. Vesi ei saa jäädä seisomaan pitkäksi aikaa juuristolle. Taimet on yleensä leikattu jo valmiiksi taimistolla, joten niitä ei tarvitse leikata istutuksen yhteydessä.

Istutusaika: 
Kevät ja kesä ennen syksyä.
Taimiväli:
Hillittykasvuiset omenapuut istutetaan noin 2-3 metrin välein. Tavalliset omenapuut tarvitsevat vähintään 4 metrin istutusvälin.
Istutuskuoppa: 
Kuopan tulee olla vähintään 50cm syvä ja 50cm leveä. 
Istuttaminen:
Kuopasta nostettuun maahan sekoitetaan uutta ravinteikasta puutarhamultaa, sekä hiekkaa. Ennen istuttamista kuoppa kastellaan hyvin ja odotetaan veden imeytymistä maahan. Sen jälkeen taimi asetetaan kuopan keskelle entiseen syvyyteensä pieneen harjuun ja kuoppa peitetään ja tiivistetään varovaisesti. Mikäli pohjamaa on huonosti läpäisevää kuopan pohjalle voi ennen istuttamista lisätä 10-20 cm hiekkaa salaojitukseksi. Istuttamisen jälkeen pitää myös muistaa kastella hyvin heti istuttamisen jälkeen, sekä koko kuluvan kasvukauden ajan pitää kastelusta huolehtia, etenkin paahteisina päivinä!
Puun tukeminen:
Puu on tuettava esimerkiksi vahvoilla seipäillä, jotka pystytetään puun molemmin puolin kuopan pohjalle, pohjamaahan asti. Tuet eivät saa rikkoa juuripaakkua. Ne saavat ulottua korkeintaan 1/3 korkeudelle puuta. Hillittykasvuisen omenapuun juuristo on kuitenkin melko pieni, joten etenkin sen tukeminen on tärkeää.
Muu hoito:
Taimi olisi hyvä suojata aidalla, jonka tulisi ylettyä vähintään metrin korkeudelle, jotta jänöt eivät pääsisi herkuttelemaan. Puun tyvelle voi lisätä ohuen kerroksen kariketta tms. pitämään rikkaruohot poissa.
Viimeistään juhannuksen aikoihin oksia voi alkaa varovaisesti taivuttaa lähelle vaakatasoa satoiän aikaistamiseksi ja omenoiden painoa paremmin kestäviksi. Oksiin voi ripustaa painoksi esimerkiksi sukkahousuihin solmittuja kiviä. Taivuttelun ja painojen kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, jotta oksat eivät repeytyisi!








--------------------------------------------------------------


Varjoisa "raparperipenkki"

Tämä projekti tuli mieleen ihan ex tempore, joten päätin sisällyttää senkin lopputyöhöni. Tontin kulmassa nököttävät pari raparperia näyttivät nimittäin sen verran surkeilta, että päätin loihtia niille nätimmän kasvuympäristön! Raparperit ovat olleet lähinnä vain koristekasveina tontin nurkkaan unohdettuina, mutta halusin tuoda ne paremmin esille siirtämättä niitä toisaalle. Poistin rikkaruohot niiden ympäriltä, sekä sepelin ja laajensin jo niiden olemassa olevaa kohopenkkiä hieman. Lisäksi lisäsin penkkiin uutta puutarhamultaa ja rajasin penkin. Raparperien seuraksi istutin varjossa viihtyviä kuunliljoja, jotka kulkeutuivat hautausmaalta kasvettuaan siellä liian suuriksi.





--------------------------------------------------------------


Vanha ruusu/kuunliljapenkki

Tämä penkki on tontin vanhin kukkapenkki, jossa alunperin kasvoi vain yksi juhannusruusu, sekä muutama havu. Myöhemmin siihen istutettiin naapurilta saatu pallohortensia ja malva, pari särkynyttä sydäntä ja suikeroalpia, sekä muutama ruusu ja kuunlilja, joista jälkimmäisiä istutettiin enemmän vuosina 2014 ja 2015. Tämän penkin kasvualusta on vanhaa hiekansekaista savista maata, johon on säännöllisesti lisätty uutta puutarhamultaa. Kaikkia puutarhan kasveja on lisäksi lannoitettu Nutriforten kastelulannoitteella, joka sopii myös nurmikon lannoittamiseen.






Lamprocapnos spectabilis 'Valentine'







lauantai 12. syyskuuta 2015

Lopputyön tekoa osa 1

Lopputyöni aiheena on vanhan rintamamiestalon tontin yleisilmeen parantaminen. Tontin pohjoislaidalla on vuosia rehottanut tuoksuvatukkaa, josta haluttiin päästä eroon. Kyseinen kasvi sopii erinomaisesti aidanteeksi ja näkösuojaksi. Kaikenlisäksi se on erityisen suosittu pölyttäjien keskuudessa. Uskon että sitä on istutettu tontille nimenomaan tuomaan näkösuojaa, sillä naapuritontilla seisoo pieni kerrostalo. Kaikesta huolimatta kasvista haluttiin päästä kokonaan eroon ja siten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ensimmäinen erä tuoksuvatukkaa hukkui perunoiden kasvatukseen rakennetun laatikon alle, minkä jälkeen sitä lähdettiin kitkemään sittemmin perustetun pionipenkin, vadelmamaan, sekä kierrästystiilistä rakennetun kukkapenkin tieltä. Tämä vaihe tapahtui viime kesänä. Tänä kesänä puolestaan hävisi tontilta viimeisetkin vatukat, kun syreeni pelastettiin niiden seasta ja sen kaveriksi istutettiin alppiruusuja ja syyshortensiaa. Tontin omistajille oli näkösuojaa tärkeämpää pihan siisteys, joten tämäkin seikka vaikutti siihen miksi tuoksuvatukka sai tontilta kokonaan lähtöpassit, sillä kasvaessaan se alkaa rehottaa ikävästi ja näyttää syksyisin ja talvisin kovin ränsistyneeltä leikkaamisesta huolimatta. Tässä postauksessa esittelen nyt tämän vuoden muutoksen tuoksuvatukan jäljiltä.

Ylemmässä kuvassa tilanne tämän vuoden maaliskuussa tuoksuvatukan kitkennän jälkeen ja alemmassa kuvassa tilanne viime vuoden kesällä. Kierrätystiilistä tehty kukkapenkki muotoiltiin tuoksuvatukoiden mukaan, mutta sittemmin suunnitelmiin tuli muutos, kun päätettiin kitkeä vatukka kokonaan pois pihalta.

Tilanne tässä samaisessa tontin nurkkassa näyttää nyt tältä:

Tuoksuvatukan tilalle istutin 3 alppiruusua ja 2 syyshortensiaa rodomultaan, sekä yhden pinkkikukkaisen pensashanhikin (tavalliseen puutarhamultaan), jonka siirsin sille sopimattomasta paikasta.






Nurkka näyttää vielä aika karulta, sillä tuoksuvatukka ei niin vain aio luovuttaa, vaan putkahtelee ylös sieltä täältä, vaikka kuinka olisi yrittänyt kitkeä kaikki mahdolliset juuret ylös. Tästä johtuen lapio on ollut tänä kesänä ahkerassa käytössä ja välillä lentelee nurmikonkin palasia, kun juuria yrittää repiä irti maasta. En ole vielä varma aionko rajata tämän uuden alueen omaksi penkikseen, vai annanko sen vain olla ilman rajausta. Luulen, että kitkettävää riittää vielä tulevinakin kesinä, joten noita kaljuja kohtia pitänee paikata nurmikonsiemenillä, kun kitkenkä mahdollisesti joskus loppuu, tai vaihtoehtoisesti istuttaa joitakin kasveja nurmikon sijasta nyt jo syksyllä.



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Uuden kukkapenkin perustaminen

Pihaltamme löytyy ns. perunalaatikko, johon on tehty kierrätyslaudoista kehikko perunoiden kasvatusta varten. Tähän tarkoitukseen sitä käytettiin ehkäpä muutama vuosi. Kovin isoja perunoita tässä laatikossa ei kyllä kasvanut ja viime vuonna sain luvan istuttaa siihen perunoiden sijasta kesäkukkia. Ongelmaksi muodostui se, ettei kesäkukatkaan oikein siinä viihtyneet, sillä perunoiden jäljiltä maa oli kovin jäykkää ja tiivistä, sekä täynnä juuria. Tästä johtuen päätin tyhjentää koko laatikon sisällön ja aloittaa kaiken alusta.

Tässä kuvia aikaisin keväällä 2015. Penkissä on talvehtinut jokunen perenna (mm. keijunkukkia) onnistuneesti lehtien ja havujen alla.


Laatikon vieressä viime kesänä perustettu pionipenkki, jossa myöskin onnistuneesti talvehtineet 4 pionia.


Ennen laatikon uudelleen käsittelyä perustin kivikkopenkin sen vasemmalle puolelle:

Tämä osa tonttia on kesäisin todella kuivaa. Sen kasvualusta on pääsääntöisesti hiekkaa ja sepeliä. Siinä talvehti viime kesänä istutettu pensashanhikinalku, joka täytyi myöhemmin siirtää toiseen paikkaan, koska edes se ei tykännyt tässä olla. Kivien sommittelun kanssa meinasi hieman hermot mennä (en toki ole ollenkaan perfektionisti)...

Kivien löydettyä paikkansa, löysi penkkiin tiensä oikeita kivikkokasvejakin. Tässä vaiheessa vanha perunalaatikon kehikko on jo siirretty uudelle paikalleen kiinni kivikkopenkin reunaan.


Vanhan perunapenkin muuttaminen kukkapenkiksi:

Kivikkopenkin jälkeen otin käsittelyyn tämän projektin. Ensimmäiseksi tyhjensin siitä kokonaan vanhat mullat pois ja siirsin kehikkoa vasemmalle päin, enemmän toisen puun eteen niin, että oikealta puolelta pääsee nyt helpommin kulkemaan laatikon taakse hoitamaan kasveja.

Kun olin saanut vanhat mullat pois ja kehikon siirrettyä haluttuun kohtaan levitin juurimaton kehikon pohjalle. Tämä ei ehkä olisi ollut tarpeen, mutta tässä kohdin on aikaisemmin kasvanut runsaasti tuoksuvatukkaa ja halusin näin varmistaa, ettei se vahingossakaan ala puskea uuden kukkapenkin läpi, jolloin sen poistaminen saattaisi käydä mahdottomaksi. Tätä samaa kangasta oli tässä laatikossa jo perunoiden aikaan, mutta vaihdoin senkin uuteen.

Multa on tavallista puutarhamultaa, johon sekoitin hiekkalaatikkohiekkaa, sekä hieman sepeliä tuomaan ilmavuutta.

Edellä mainitut ainekset pyrin sekoittamaan huolella, sillä oman kokemuksen mukaan pelkkä multa muuttuu äkkiä tiiviiksi ja tiukaksi massaksi.

Valmis istutusalusta!



Kasvien istuttaminen:


Uusien kasvien sommittelua uuteen kukkapenkkiin. Äitienpäiväruusuja, tulikellukka, rönsyakankaali, vuorineilikka ja rönsyleimu yrittävät hakea paikkojaan.


Kasvit ovat vihdoin löytäneet paikkansa. Etualalle päätyivät laatikossa talvehtineet keijunkukat.



Toistaiseksi siisti pionipenkin rajaus ennen kiviä...

Tässä pionipenkin rajausta on jo aloitettu, mutta kivet loppuivat harmillisesti kesken... Tarkoituksena olisi liittää kivikkopenkki ja tämä puoli yhteen samanalisilla kivillä, jotta niiden välissä oleva laudoista tehty kukkapenkki ei näyttäisi niin irralliselta. Samanväristä lautaa löytyy myös sipulipenkistä, joka näkyy tässä kuvassa yläreunassa kivireunan takana.


Uuden kukkapenkin ja kivikkopenkin kasvua:

24.5.2015

13.6.2015

13.6.2015

22.6.2015

26.6.2015

13.7.2015

13.7.2015

 
13.7.2015

Kasveja on lannoitettu joitakin kertoja Nutriforten kastelulannoitteella ja uskon sen auttaneen kasveja rehevöitymään näin nopeasti, melkeinpä liiankin nopeasti, sillä tuntuu siltä etteivät ne kohta mahdu kaikki enää tähän samaan penkkiin. :) Esimerkiksi tulikellukan paikkaa jouduin jo vaihtamaan rönsyakankaalin kanssa...

Penkkiin paistaa aurinko aamuisin, paikoitellen pitkin päivää, sekä iltaisin.

Kukkapenkin kasveja:
ruusuja
rönsyleimuja
rönsyakankaali
tulikellukka
keijunkukkia
vuorineilikka
tarhakylmänkukka
akileijoja
liljoja
malvoja
lyhtykoisoa
tuoksuherneitä



maanantai 13. heinäkuuta 2015

Puutarhan eloa

Viime postauksesta onkin jo hetki aikaa, joten nyt on oivallinen aika kirjoittaa pieni pätkä tämän kaupunkipuutarhan elosta.

Ensiksi täytyy kuitenkin palata kevääseen saakka ja näyttää muutama kuva kevään kukkaloistosta, kun sipulikukat heräsivät talviuniltaan:

Narcissus Apricot Whirl ennen värin vaihtoa

Narcissus Apricot Whirl värin vaihdon jälkeen

Narcissus Apricot Whirl

Narcissus My Story

Narcissus My Story

Narcissus My Story

Narcissus My Story

Narcissus Taurus ennen värin vaihtoa

Narcissus Taurus vaihtamassa väriä

Narcissus Taurus vaihtanut jo täysin värinsä

Puschkinia scilloides posliinihyasintti



Tulipa gesneriana

____________________________________________


Sipulikukkien jälkeen onkin hyvä siirtyä muun puutarhan heräämiseen:

Kevät oli sen verran lämmin, että pääsin askartelemaan puutarhan puolelle jo hyvissä ajoin ennen kesäloman alkua. Toteutin yhden projekteistani eli kivikkopenkin. Tein sen sellaiseen kohtaan, mikä on ollut kalju jo monet vuodet, eikä siinä ole oikein mikään kasvi kunnolla viihtynyt. Niinpä ajattelin, että kokeilenpa nyt sitten näiden kivikkokasvien viihtyvyyttä peittääkseni rumahkon alueen.

Päädyin tekemään tällaisen pyöreähkön muodon ja jaoin sen ikään kuin auringonsäteiden jakamiin "lokeroihin". Tarkoitukseni oli vielä myöhemmin lisätä punaista ja mustaa koristekiveä kasvien tyvelle, mutta se vaihe on vieläkin mietinnän alla. Jotenkin tykkään tästä "karusta" vaikutelmasta, kun maa on näkyvissä luonnollisesti. Tämän penkin kasvualustaan ei tarvinnut koskea, sillä se oli jo valmiiksi hyvin sorainen, hiekkainen ja ilmava, sekä ravinneköyhä. Kesän mittaan olen näitä kasveja lannoittanut kaikille kasveille sopivalla kastelulannoitteella silloin tällöin. Penkin keskellä oleva pensashanhikki on siirretty toiseen paikkaan, siitä lisää alempana.

Kivikkpenkistä löytyy eri värisiä patjarikkoja ja levisioita, sekä sekalainen joukko muita kivikkokasveja.


____________________________________________

Kivikkopenkin jälkeen pääsin mylläämään tontin nurkkaan, joka vielä viime kesänä rehotti valtoimenaan tuoksuvatukkaa. Kyseinen kasvi on taroitus hävittää tontilta kokonaan ja sen ylös kaivamiseen onkin jo kulunut monta hikistä tuntia. Minulla ei ollut pitkään aikaan sen tilalle mitään uutta istutussuunnitelmaa, mutta työharjoittelun aikana se onneksi alkoi vihdoin hahmottua. Tuoksuvatukan valtaama syreeni sai kuitenkin jäädä ja toivottavasti se alkaakin nyt viihtyä paremmin.

Tässä kuvassa ylempänä tilanne varhain keväällä 2015 ja alempana tilanne viime kesänä 2014.


Tässä kasveja uuteen istutussuunnitelmaan kyseiseen nurkkaan tuoksuvatukoiden tilalle:

Työharjoittelupaikaltani löysin 3 ihanaa alppiruusua

Nämäkin syyshortensiat löytyivät työharjoittelupaikaltani viime syksynä


Tilanne nyt tällä hetkellä:

3 alppiruusua näkyvät edessä ja 2 syyshortensiaa istutettiin taakse tontin laidalle. Aidan viereen siirsin kivikkopenkin keskellä olleen pensashanhikin, joka ei viihtynyt niin karussa paikassa. Nurkan kasvualusta on pääsääntöisesti luonnolliseksi jätettyä, eli savea ja hiekkaa, mutta pinnalle on lisätty hieman tavallista puutarhamultaa, sekä alppiruusuille ja hortensioille rodomultaa niiden alle ja ympärille. Aidan viereen jätin tarkoituksella tilaa, jotta kasveja pääsee hoitamaan ja suojaamaan paremmin talveksi ja niillä olisi tilaa kasvaa reheviksi.

Vihreän rajausmuovin tarkoituksena on lähinnä estää vettä tulvimasta kasvien tyvelle rankkasateiden aikaan. En vielä tiedä aionko istuttaa näiden tyvelle maanpeittokasveja, se taitaa ainakin jäädä seuraavaan kesään.  Tässäkin jätin tilaa näiden kahden eri kasvien väliin, jotta siitä mahtuisi kulkemaan alppiruusujen taakse. Nurkka näyttää vielä aika kaljulta, mutta ehkä se siitä vuosien mittaan taas hieman rehevöityy, toivon mukaan kuitenkin hillitymmin, kuin häädön saaneen kasvin osalta.





Seuraavassa postauksessa kerron vanhan perunalaatikon muuttamisesta kukkapenkiksi.