Valmis puutarhuri

Nyt on sitten saatu valmiin puutarhurin paperit 2,5 vuoden tiivistahtisen opiskelun jälkeen. Näihin kahteen ja puoleen vuoteen on mahtunut paljon uutta asiaa, satoja kasveja tieteellisten nimiensä kera, portfolioiden ja kansioiden kokoamista, tenttejä tenttien perään, sekä paljon käytännöntöitä kasvien parissa. Tämä oli ensimmäinen koulu, jossa oikeasti viihdyin ja tunsin alan omakseni. Puutarha-ala on hyvin laaja ja sitä opiskellessa voi valita haluaako perehtyä kasvien tuotantoon, puistonhoitoon ja muuhun pihasuunnitteluun, puutarhakaupan myyjäksi tai taimistomyyjäksi, taikka floristiksi. Itse valitsin puutarhakaupan, koska minua kiinnostaa viherkasvien lisäksi myös puutarhanhoito ja halusin oppia kaikenlaisista kasveista mahdollisimman laajasti. Kaiken kaikkiaan minusta tämä aika koulun penkillä meni aivan liian nopeasti, mutta laitan nyt tähän postaukseen kuvakoosteen parhaista hetkistä.

Tätä koulua tulee kova ikävä! Toivottavasti tulevaisuudessakin saan olla tekemisissä kasvien kanssa muulloinkin, kuin vain kotona, vaikka nyt ei tällä hetkellä vakituista työpaikkaa niiden parissa olekaan vielä. Suosittelen tätä koulua kaikille kasveista kiinnostuneille, jotka haluavat saada luonnonläheisen ammatin! :)

Lopputyön tekoa osa 2

Lopputyöhöni sisältyy aikaisemmissa postauksissa esiteltyjen uusien perennapenkkien, kivikkopenkin, pionipenkin ja ns. "rodonurkan" lisäksi myös uuden, hillittykasvuisen omenapuun istutus. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun itse istutin taimistolta ostetun puun taimen. Puut tulee istuttaa mielellään keväällä tai kesällä ennen syksyä. Tämän omenapuun istutin jo loppukeväästä, mutta laitan siitä nyt lyhyehkön istutusohjeen silti tähän postaukseen.

OMENAPUUN ISTUTUSOHJE:

Omenapuut tarvitsevat lämpimän ja aurinkoisen kasvupaikan. Maan tulee olla hyvin vettä läpäisevää. Kasvualustaksi käy multava maa, mutta myös hieman savinenkin, johon on sekoitettu hiekkaa salaojitukseksi. Vesi ei saa jäädä seisomaan pitkäksi aikaa juuristolle. Taimet on yleensä leikattu jo valmiiksi taimistolla, joten niitä ei tarvitse leikata istutuksen yhteydessä.

Istutusaika: 

Kevät ja kesä ennen syksyä.

Taimiväli:

Hillittykasvuiset omenapuut istutetaan noin 2-3 metrin välein. Tavalliset omenapuut tarvitsevat vähintään 4 metrin istutusvälin.

Istutuskuoppa: 

Kuopan tulee olla vähintään 50cm syvä ja 50cm leveä. 

Istuttaminen:

Kuopasta nostettuun maahan sekoitetaan uutta ravinteikasta puutarhamultaa, sekä hiekkaa. Ennen istuttamista kuoppa kastellaan hyvin ja odotetaan veden imeytymistä maahan. Sen jälkeen taimi asetetaan kuopan keskelle entiseen syvyyteensä pieneen harjuun ja kuoppa peitetään ja tiivistetään varovaisesti. Mikäli pohjamaa on huonosti läpäisevää kuopan pohjalle voi ennen istuttamista lisätä 10-20 cm hiekkaa salaojitukseksi. Istuttamisen jälkeen pitää myös muistaa kastella hyvin heti istuttamisen jälkeen, sekä koko kuluvan kasvukauden ajan pitää kastelusta huolehtia, etenkin paahteisina päivinä!

Puun tukeminen:

Puu on tuettava esimerkiksi vahvoilla seipäillä, jotka pystytetään puun molemmin puolin kuopan pohjalle, pohjamaahan asti. Tuet eivät saa rikkoa juuripaakkua. Ne saavat ulottua korkeintaan 1/3 korkeudelle puuta. Hillittykasvuisen omenapuun juuristo on kuitenkin melko pieni, joten etenkin sen tukeminen on tärkeää.

Muu hoito:

Taimi olisi hyvä suojata aidalla, jonka tulisi ylettyä vähintään metrin korkeudelle, jotta jänöt eivät pääsisi herkuttelemaan. Puun tyvelle voi lisätä ohuen kerroksen kariketta tms. pitämään rikkaruohot poissa.

Viimeistään juhannuksen aikoihin oksia voi alkaa varovaisesti taivuttaa lähelle vaakatasoa satoiän aikaistamiseksi ja omenoiden painoa paremmin kestäviksi. Oksiin voi ripustaa painoksi esimerkiksi sukkahousuihin solmittuja kiviä. Taivuttelun ja painojen kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, jotta oksat eivät repeytyisi!

--------------------------------------------------------------

Varjoisa "raparperipenkki"

Tämä projekti tuli mieleen ihan ex tempore, joten päätin sisällyttää senkin lopputyöhöni. Tontin kulmassa nököttävät pari raparperia näyttivät nimittäin sen verran surkeilta, että päätin loihtia niille nätimmän kasvuympäristön! Raparperit ovat olleet lähinnä vain koristekasveina tontin nurkkaan unohdettuina, mutta halusin tuoda ne paremmin esille siirtämättä niitä toisaalle. Poistin rikkaruohot niiden ympäriltä, sekä sepelin ja laajensin jo niiden olemassa olevaa kohopenkkiä hieman. Lisäksi lisäsin penkkiin uutta puutarhamultaa ja rajasin penkin. Raparperien seuraksi istutin varjossa viihtyviä kuunliljoja, jotka kulkeutuivat hautausmaalta kasvettuaan siellä liian suuriksi.

--------------------------------------------------------------

Vanha ruusu/kuunliljapenkki

Tämä penkki on tontin vanhin kukkapenkki, jossa alunperin kasvoi vain yksi juhannusruusu, sekä muutama havu. Myöhemmin siihen istutettiin naapurilta saatu pallohortensia ja malva, pari särkynyttä sydäntä ja suikeroalpia, sekä muutama ruusu ja kuunlilja, joista jälkimmäisiä istutettiin enemmän vuosina 2014 ja 2015. Tämän penkin kasvualusta on vanhaa hiekansekaista savista maata, johon on säännöllisesti lisätty uutta puutarhamultaa. Kaikkia puutarhan kasveja on lisäksi lannoitettu Nutriforten kastelulannoitteella, joka sopii myös nurmikon lannoittamiseen.

Lamprocapnos spectabilis 'Valentine'

Lopputyön tekoa osa 1

Lopputyöni aiheena on vanhan rintamamiestalon tontin yleisilmeen parantaminen. Tontin pohjoislaidalla on vuosia rehottanut tuoksuvatukkaa, josta haluttiin päästä eroon. Kyseinen kasvi sopii erinomaisesti aidanteeksi ja näkösuojaksi. Kaikenlisäksi se on erityisen suosittu pölyttäjien keskuudessa. Uskon että sitä on istutettu tontille nimenomaan tuomaan näkösuojaa, sillä naapuritontilla seisoo pieni kerrostalo. Kaikesta huolimatta kasvista haluttiin päästä kokonaan eroon ja siten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ensimmäinen erä tuoksuvatukkaa hukkui perunoiden kasvatukseen rakennetun laatikon alle, minkä jälkeen sitä lähdettiin kitkemään sittemmin perustetun pionipenkin, vadelmamaan, sekä kierrästystiilistä rakennetun kukkapenkin tieltä. Tämä vaihe tapahtui viime kesänä. Tänä kesänä puolestaan hävisi tontilta viimeisetkin vatukat, kun syreeni pelastettiin niiden seasta ja sen kaveriksi istutettiin alppiruusuja ja syyshortensiaa. Tontin omistajille oli näkösuojaa tärkeämpää pihan siisteys, joten tämäkin seikka vaikutti siihen miksi tuoksuvatukka sai tontilta kokonaan lähtöpassit, sillä kasvaessaan se alkaa rehottaa ikävästi ja näyttää syksyisin ja talvisin kovin ränsistyneeltä leikkaamisesta huolimatta. Tässä postauksessa esittelen nyt tämän vuoden muutoksen tuoksuvatukan jäljiltä.

Ylemmässä kuvassa tilanne tämän vuoden maaliskuussa tuoksuvatukan kitkennän jälkeen ja alemmassa kuvassa tilanne viime vuoden kesällä. Kierrätystiilistä tehty kukkapenkki muotoiltiin tuoksuvatukoiden mukaan, mutta sittemmin suunnitelmiin tuli muutos, kun päätettiin kitkeä vatukka kokonaan pois pihalta.

Tilanne tässä samaisessa tontin nurkkassa näyttää nyt tältä:

Tuoksuvatukan tilalle istutin 3 alppiruusua ja 2 syyshortensiaa rodomultaan, sekä yhden pinkkikukkaisen pensashanhikin (tavalliseen puutarhamultaan), jonka siirsin sille sopimattomasta paikasta.

Nurkka näyttää vielä aika karulta, sillä tuoksuvatukka ei niin vain aio luovuttaa, vaan putkahtelee ylös sieltä täältä, vaikka kuinka olisi yrittänyt kitkeä kaikki mahdolliset juuret ylös. Tästä johtuen lapio on ollut tänä kesänä ahkerassa käytössä ja välillä lentelee nurmikonkin palasia, kun juuria yrittää repiä irti maasta. En ole vielä varma aionko rajata tämän uuden alueen omaksi penkikseen, vai annanko sen vain olla ilman rajausta. Luulen, että kitkettävää riittää vielä tulevinakin kesinä, joten noita kaljuja kohtia pitänee paikata nurmikonsiemenillä, kun kitkenkä mahdollisesti joskus loppuu, tai vaihtoehtoisesti istuttaa joitakin kasveja nurmikon sijasta nyt jo syksyllä.

Puutarhuriksi valmistuminen lähestyy

Keskiviikkona oli asiakaspalvelun näyttö, josta jäi todella hyvä fiilis. Tässä vaiheessa on vaikea vielä osata ja tunnistaa kaikki kasvit ja niiden istutukseen ja hoito-ohjeisiin liittyvät asiat. Tästä johtuen kävin hieman ostoksilla ja löysin vihdoinkin erään kasvin, jonka olen halunnut saada omalle pihalle viime syksystä asti: nuokkuluppion! Kyseinen kasvi on hieman harvinaisempi ja se on mukava lisä muiden kokeilujen ja kokemusten joukkoon. Kaikenlisäksi se on oikean värinen minun värimakuuni!

Sijoitin luppion taka-alalle perhoskoristeen takana olevien ruusujen vasemmalle puolelle. Se tuo penkkiin mukavaan hentoista vaihtelua vahvojen ruusujen ja liljojen keskelle.

Tämän pienen pionin alun ostin luppion lisäksi. Se on nimeltään 'Coral Charm'.

Tässä taas pionipenkki kokonaisuudessaan tällä hetkellä, eli 5 pionia löytyy ja reunustakin on hieman tullut jatkettua, tosin kivet eivät ole vielä kunnolla paikoillaan.

Neilikoita

Tänä kesänä istutettuja ruusuja.

Paljon on mahtunut näihin 2,5 vuoteen opiskelua ja valtavasti uutta asiaa ja tietoa. Silti on vielä paljon opittavaa, sillä ala on todella laaja. Edessä on vielä pari näyttöä ja lopputyön tekeminen ja esittäminen. Puutarha-ala on loputon opinahjo, kuten koko elämäkin.