Lopputyöni aiheena on vanhan rintamamiestalon tontin yleisilmeen parantaminen. Tontin pohjoislaidalla on vuosia rehottanut tuoksuvatukkaa, josta haluttiin päästä eroon. Kyseinen kasvi sopii erinomaisesti aidanteeksi ja näkösuojaksi. Kaikenlisäksi se on erityisen suosittu pölyttäjien keskuudessa. Uskon että sitä on istutettu tontille nimenomaan tuomaan näkösuojaa, sillä naapuritontilla seisoo pieni kerrostalo. Kaikesta huolimatta kasvista haluttiin päästä kokonaan eroon ja siten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ensimmäinen erä tuoksuvatukkaa hukkui perunoiden kasvatukseen rakennetun laatikon alle, minkä jälkeen sitä lähdettiin kitkemään sittemmin perustetun pionipenkin, vadelmamaan, sekä kierrästystiilistä rakennetun kukkapenkin tieltä. Tämä vaihe tapahtui viime kesänä. Tänä kesänä puolestaan hävisi tontilta viimeisetkin vatukat, kun syreeni pelastettiin niiden seasta ja sen kaveriksi istutettiin alppiruusuja ja syyshortensiaa. Tontin omistajille oli näkösuojaa tärkeämpää pihan siisteys, joten tämäkin seikka vaikutti siihen miksi tuoksuvatukka sai tontilta kokonaan lähtöpassit, sillä kasvaessaan se alkaa rehottaa ikävästi ja näyttää syksyisin ja talvisin kovin ränsistyneeltä leikkaamisesta huolimatta. Tässä postauksessa esittelen nyt tämän vuoden muutoksen tuoksuvatukan jäljiltä.
Ylemmässä kuvassa tilanne tämän vuoden maaliskuussa tuoksuvatukan kitkennän jälkeen ja alemmassa kuvassa tilanne viime vuoden kesällä. Kierrätystiilistä tehty kukkapenkki muotoiltiin tuoksuvatukoiden mukaan, mutta sittemmin suunnitelmiin tuli muutos, kun päätettiin kitkeä vatukka kokonaan pois pihalta.
Tilanne tässä samaisessa tontin nurkkassa näyttää nyt tältä:
Tuoksuvatukan tilalle istutin 3 alppiruusua ja 2 syyshortensiaa rodomultaan, sekä yhden pinkkikukkaisen pensashanhikin (tavalliseen puutarhamultaan), jonka siirsin sille sopimattomasta paikasta.
Nurkka näyttää vielä aika karulta, sillä tuoksuvatukka ei niin vain aio luovuttaa, vaan putkahtelee ylös sieltä täältä, vaikka kuinka olisi yrittänyt kitkeä kaikki mahdolliset juuret ylös. Tästä johtuen lapio on ollut tänä kesänä ahkerassa käytössä ja välillä lentelee nurmikonkin palasia, kun juuria yrittää repiä irti maasta. En ole vielä varma aionko rajata tämän uuden alueen omaksi penkikseen, vai annanko sen vain olla ilman rajausta. Luulen, että kitkettävää riittää vielä tulevinakin kesinä, joten noita kaljuja kohtia pitänee paikata nurmikonsiemenillä, kun kitkenkä mahdollisesti joskus loppuu, tai vaihtoehtoisesti istuttaa joitakin kasveja nurmikon sijasta nyt jo syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti