Kukka, 5. viikko

Niin pyörähti käyntiin kukka-puolen ja samalla tämän vuoden viimeinen kouluviikko! Biologia on nyt takana päin tältä erää ja suureksi yllätykseksi sain toisesta biologian kokeesta melkein täydet pisteet, joten ei harmita enää se ensimmäinen, jota edellisessä postauksessa kovasti harmittelin. Tällä viikolla käsiteltiin asiakaspalvelua ja stressin sietoa. Tuntuu kyllä vähän siltä, että nykypäivänä on mahdoton välttyä stressiltä, mutta ehkä sitä sitten oppii jotenkin paremmin kestämään.... Tämän viikon ohjelmaan kuului myös jouluistutuksen teko ja se onnistui jotenkuten, mutta sen paketointi ei niinkään kehuttavasti. Pitänee ottaa tämä paketoinnin harjoittelu rutiiniksi pian ja tosissaan harjoitella sitä, muuten ei hyvältä näytä! Kyllähän kaiken saa jotenkin paketoitua, mutta mikäli sen aikoo tehdä oikeaoppisesti, niin siinä ei edes Plantagenin kuvalliset ohjeistukset paljoa auta.

Torstaina (12.12.) käytiin jälleen koulun toimesta Ruissalon kasvititeellisessä puutarhassa ja minun mukaani sieltä tarttui pieni Crassula ja (yllätys!) Saintpaulia, jonka kukista pitäisi tulla vaaleansinisiä. Ne ovat nyt kumpikin karanteenissa erossa muista santuistani, kun en niihin mielelläni halua minkään sortin öttiäisiä. Niissä kyllä jo saattaa jotakin olla ennestään...

Vaihdoin miniorkidealleni orkideamultaa sen sammaleen tilalle, koska se sammal oli kuin sieni, eikä vesi haihtunut siitä mihinkään, mutta ei se reppana tykkää vieläkään olostaan. En ole koskaan saanut yhtään orkideaa viihtymään, mutta vanha kannukasvini on jo 6-vuotias! Kaikki kasvit ei todellakaan sovi kaikille... Heti, kun kannan jonkun orkidean kotiin, niin alkaa se kukkien pudottaminen ja lehtien kuolettaminen. Sitkeästi yhä yritän ratkaista tätä orkidean hoitoarvoitusta! Ehkä joskus vielä keksin mikä se niksi on.... Villakirvat kuulemma pitävät paljon näistä orkideoista ja niitä saattaa tulla kylkiäisinä puutarhakaupoista, joten en lajittele tätä kukkaa lempikukkieni joukkoon, vaikka kaunis se onkin. Sen hoito on osoittautunut minulle erityisen haasteelliseksi, vaikka opettaja koulussa kertookin kuinka helppoa se on.

En ole ollut myöskään erityisen hyvä mehikasvien kanssa, mutta ostin siitä huolimatta pienen Crassulan alun ja katson taas miten saan sen pidettyä elossa (tai tapettua nopeasti.) Niiden kohtaloksi on aina koitunut liikakastelu jopa siinä määrin, että yksikin pudotti kaikki lehtensä, kun ne täyttyivät niin paljon vedellä, ettei kyennyt niitä enää kannattelemaan. Maltti on valttia, mutta minä en ainakaan (vielä) tiedä milloin nämä pullukkalehdet sitä vettä tarvitsevat ja haluavat. Minulla on kyllä ollut jo jonkin aikaa yksi Haworthia fasciata, joka on pysynyt hyvin elossa, ainakin toistaiseksi. Mikäli oikein muistan, niin sekin pudotteli joitakin lehtiään alkuvaiheessa, mutta nykyään olen antanut sille tipan vettä silloin tällöin.

Santtuperheeni sai siis jälleen täydennystä, kun ostin pienen santun alun. Kuulemma sen kukat tulevat olemaan vaaleansinisiä, mutta se jää nähtäväksi. Jännää kyllä nähdä minkä väriset sieltä putkahtaa, kun sen aika tulee! Alkaa kyllä tuo tila harmittavasti loppua tuolta hyllyltä ja suunnitelmissa onkin ehkä ostaa toinen lamppu ja tilankäyttöä hieman parannella.

Viimeinen päivä ennen lomaa eli perjantaina (13.12.) tehtiin koulussa vielä viimeinen askartelu ennen lomalle lähtöä; koristekuusi. Halusin taas olla erilainen ja kokeilla jotakin uutta, mutta en tiedä oliko se ihan fiksu veto ja viimeistelylle ei taaskaan jäänyt aikaa, joten tein sen loppuun kotona. Muut tekivät kuusensa havuista ja minä tein tällaisen harmaan käkkyrän: